Iänmukainen pituus on perinteinen ja käytetyin pituus­kasvun arviointi­menetelmä. Tietyssä iässä mitattua pituutta tarkastellaan suhteellisena pituutena vertailu­käyrien (0, ±1 SD ja ±2 SD) avulla. Normaalisti kasvavien lasten pituus­mitoista noin 95% asettuu ±2 SD:n rajan sisä­puolelle, 2.5% rajan ylä­puolelle ja vastaavasti 2.5% rajan alapuolelle.

Iänmukainen paino on perinteinen tapa seurata lapsen painoa. Tietyssä iässä mitattua painoa tarkastellaan suhteellisena painona vertailu­käyrien (0, ±1 SD ja ±2 SD) avulla. Iän­mukaisella painolla seurataan painon johdon­mukaista kehitystä etenkin alle 2-vuotiailla lapsilla.

Iänmukainen painoindeksi (BMI) on kansain­välisesti yleisin tapa seurata lasten painoa. Tietyssä iässä mitattu paino jaetaan pituuden neliöllä ja tulos arvioidaan vertailu­käyrien avulla. Vertailu­käyrät (lihavuus, ylipaino, alipaino ja merkittävä alipaino) edustavat iän­mukaisia BMI-persentiilejä, jotka osuvat 18 vuoden iässä BMI-arvoihin 30, 25, 17 ja 16. Iän­mukaisella paino­indeksillä seurataan yli 2-vuotiaiden lasten painoa.

Iän mukainen suhteellinen pituus (SD-yksikköinä) on vain Suomessa käytetty tapa tarkastella lasten pituus­kasvua. Lapsen pituus piirretään kasvu­käyrälle taustalle piirretyn isometri­viivaston avulla. Iän­mukaisen pituuden keski­arvo (0 SD) ja keski­hajonta (SD) on kuvattu vaaka­suorina viivoina, ja normaalisti etenevä kasvu piirtyy käyrästölle lähes vaakasuorana. Menetelmän avulla voidaan herkästi havaita poikkeamat johdon­mukaisessa kasvussa.

Painon prosentuaalinen poikkeama pituuden mukaisesta mediaani- eli keski­painosta on vain Suomessa käytetty tapa tarkastella lasten painoa. 0%:n viivalla oleva piste vastaa saman pituisten lasten keskipainoa.